Tieto lisää...DEAL WITH IT

Huora-aiheella jatketaan. Lienee lähellä sydäntäni, tai sitten jotain muuta ruumiinosaa. Ellei ole likaista sattumaa.

Kelluessani blogosfäärissä luin ensin "Naapurintyttöä naidaan" -blogia (naapurintyttoanaidaan.blogspot.com/) ja sitä kautta uiskentelin itselleni entuudestaan tuntemattomaan "Pahaa puhetta" -nimeä kantavaan blogiin, tai tarkalleen ottaen yhteen sen postaukseen: http://www.pahaapuhetta.blogspot.com/2011/12/ei-vittu-mika-huora.html

Kirjoittaja käsittelee tässä ns. huorablogien moraalisuutta. Tuntuu olevan sitä mieltä, että prostituoidut eivät saisi pitää blogia, tai ainakaan heidän kirjoitustensa ei tulisi olla niin helposti luettavissa ja keveitä. Jonkin verran puhetta on myös bloggarien vastuusta mahdollisina esikuvina.

Eniten nimimerkkiä pampam kuitenkin tuntuu pelottavan se, että prostituutiosta lukeminen saa muutkin, mahdollisesti nuoret/alaikäiset/arvostelukyvyttömät miettimään, että hei, sehän on mahdollista. Työväline löytyy meistä jokaiselta. Siitä saa rahaa.

Itse kuitenkin kieltäisin tällä nojalla myös esimerkiksi teiniäitien blogit, nuorten mielenterveysongelmaisten blogit, Johanna Tukiaisen blogin ja niin edespäin. Jos lähdetään ns. iltalehtilinjalle, voisi myös tyyliblogit kieltää, koska ne kannustavat ulkonäkökeskeisyyteen (viitaten tähän skandaaliuutisoinnin helmeen: http://www.iltalehti.fi/kauneus/2012040415417775_ka.shtml). Niissäkin kerrotaan asioista, jotka ovat mahdollisia meille kaikille. Lukijakin voisi tehdä kakaroita. Lukijakin voisi viillellä itseään.Och så vidare.

Hitto. Uutisissakin kerrotaan kamalia tosiasioita.

Seuraava huomauttamisen kohta on niin lähellä, että hävettää - olipa kerran kirjasto. En tiedä, tuleeko se joillekin yllätyksenä, mutta sieltä löytyy muun muassa Bukowskia, Walshia, Welshiä, Vuorista ja muuta pahennusta aiheuttavaa materiaalia seksistä, päihteistä sekä yleisestä sluibailusta karkein sanakääntein.
Miten nämä eroavat blogeista? Fiktiivinen henkilö tai julkaissut kirjailija voi olla jonkun idoli tai esikuva siinä, missä nimettömänä kirjoittava nettikansalainenkin - ehkä jopa helpommin. Keksitystä henkilöstä voi itse keksijä tehdä hohdokkaan, kirjailijasta taas löytää infoa ja jopa kuvia, joten tästä tulee helpommin läheinen kuin anonyymistä päiväkirjan kirjoittajasta. Sitä paitsi blogia voi kirjoittaa kuka tahansa (hey look who's talking!) mutta kirjan julkaisemiseen yleensä tarvitaan jonkin sortin meriittejä.

Miksi sitten Juoppohullun päiväkirjalle saa nauraa ja Trainspotting on klassikko, jota luetutetaan lukiossa (true story, bro), mutta jos "iina" kertoo asiakkaistaan, se on vaarallista?

Mikäli taas prostituution nokipimeän puolen uhri, väkisin vieraaseen maahan myyty alaikäinen esimerkiksi, kirjoittaisi kokemuksistaan, häntä ylistettäisiin rohkeudestaan. Kun kyseessä kuitenkin on tavallinen suomalainen, joka tekee työtä vapaaehtoisesti, ei "huoralla" äkkiä olekaan sananvapautta. Jollekulle saattaa tulla järkytyksenä, että hän on olemassa, saa työstään rahaa eikä ole aivan poskettoman onneton.
Itse asiassa järkytys vaikuttaa olevan suurempi kuin mainittujen ihmisoikeuksia loukkaavien tapauksien paljastuessa. Seksityöläisellähän TÄYTYY olla stigma. Sen täytyy olla uhri tai edes jotenkin kieroutunut. Ja jos ei ole, sen ääneen lausuminen on moraalitonta. Piste.

Pidän tärkeänä sitä, että mainituista ihmiskaupan uhreista ym. uutisoidaan ja heistä edes yritetään huolehtia. Mielestäni on kuitenkin turhaa niputtaa kaikkia seksialalla työskentelijöitä saman otsikon alle - suorastaan vaatia, että he olisivat kaikki samanlaisia. Eivätkö nämä häpeämättömät suomalaisluntut kuitenkin tee palveluksen myös parituksen uhreille? Luulisi alan asiakkaillakin olevan tajua suosia suomalaista työvoimaa, mikä toivottavasti laskee hämäräperäisemmän toiminnan kysyntää ja sitä kautta tarjontaa.

En diggaisi, jos oma hypoteettinen jälkikasvuni seikkailisi tällaisissa blogeissa nuorella iällä, materiaali on kuitenkin paikoitellen provosoivaa ja erittäin seksuaalista. Heidän internetin käytöstään olisin kuitenkin vastuussa minä, huoltaja, eivätkä muut verkossa surffaavat.
Vaikka jokin menisi aivan munilleen, ei voi loputtomiin syyttää sitä, joka antoi mahdollisuuden tai idean. Väkivaltapelit metallimusiikki blah blah blah. Eikö tasapainoisen ihmisen kuitenkin tulisi kyetä kohtaamaan todellisuus menettämättä arvostelukykyään?

On nokerreltava myös, että mielestäni pampamin linkkaama Pupulandian postaus (http://pupulandia.indiedays.com/2011/12/20/sina-et-ole-myytavana/) ei erityisen suorasti liity aiheeseen. Kyseinen merkintä käsittelee alaikäisiin kohdistuvaa seksuaalista ahdistelua, alaikäisten (huom. LAITONTA) seksikauppaa ja siihen suhtautumista - ei aikuisia ihmisiä, jotka vapaaehtoisesti myyvät ruumistaan. Prostituutioon liittyy mahdollisesti väkivaltaa, turvattomuutta ja ihmiskauppaa, mutta synonyymeja ne eivät ole.

Edelleen ilmeisesti ihmisen oikeus omaan elämäänsä ja varsinkin kehoonsa turvataan parhaiten siten, ettei kerrota hänelle, mitä sillä voi tehdä. Olet parhaiten turvassa, jos et saa valita vapaasti. Mutta jos teet virheen, sinun syysi se ei missään nimessä ole.


"You keep watcing from your picket fence
You keep on talking but it makes no sense
You say we're not responsible, but we are"
(Ana Johnsson: We Are)