Maailman parhaita "introja"

10. “I’m Not From Here” (Live) – James McMurtry & The Heartless Bastards

Intron kesto: 0:30.

Albumilta: “Live in Aught-Tree”. 2003.

Tämän intron pitäisi toimia jonkinlaisena auton kiihdytyksen (ja lähdön) teemamusiikkina. Kappale on muutenkin mitä parhainta ajelumusiikkia!

9. “I’m Goin’ Down” – Bruce Springsteen.

Intron kesto: 0:15.

Albumilta “Born In the USA”. 1984.

Introssa on jotain loputtoman haikeaa ja traagista – ehkä naiviakin – mutta silti taustalta paistaa “vapautuneisuus” ja jopa hymy.

8. “I Can Feel the Fire” (Live) – Faces.

Intron kesto: 0:52.

Albumilta “Five Guys Walk into a Bar…” (cd 1). 1975.

Intro on sinänsä perushyvä “hard rock” build up, mutta vitsinä on majesteettinen riffi joka tulee n. 0:39 kohdalla. Biisi toistaa tätä riffiä, mutta yksinkertaistetummassa muodossa - introssa tuleva ”versio” riffistä voisikin olla vaikea (ja toimimaton) nopeammalla temmolla.

7. “When the Levee Breaks” – Led Zeppelin.

Intron kesto: 1:24.

Albumilta “IV”. 1971.

Mehukkainta antia on ensimmäinen 10 sekuntia, Bonhamin rummut jyrisevät kuin Thorin raivokkaat vasaraniskut. Intro kuitenkin – ainakin omasta mielestäni – kestää vielä paljon pitemmälle ja mukaan sekoittuvat Pagen slidekitarat ja Plantin huuliharppu – Zeppelinin ”roots hard-bluesrockia” parhaimmillaan!

6. “Joe the Lion” ja “The Man who sold the World” – David Bowie.

Intron kesto: 0:20 ja 0:12.

Albumeilta: “Heroes”. 1975 ja “The Man who sold the World”. 1970.

Robert Fripp’n harmoninen äänivalliriffi on jotenkin “out of place” suhteessa ”loppuosaan” “Joe the Lion” kappaletta – mutta se toimii, tyylikkäästi! Maailman myyneestä miehestä tuskin tarvitsee puhua!

5. ”Time” – Pink Floyd

 Intron kesto: 2:30.

Albumilta “Dark side of the Moon”. 1973.

Tähän kuuluu mukaan myös “kellojen soinnin” jälkeinen osuus, Masonin majesteettinen rumpu(intro)soolo ja Watersin horisontaalisesti dominoiva basso.

4. “Rockets Fall on Rocket Falls” – Godspeed You! Black Emperor.

Intron kesto: 6:52.

Albumilta “Yanqui U.X.O.”. 2002.

On tietenkin hieman vaikeaa tulkita Godspeedin ”kappaleiden” intro-osuuksia, erityisesti juuri ”segmenttien” takia. Mutta ”Rockets Fall on Rocket Falls” kappaleella ”tuntuu” olevan selkeä intro, joka nostaa mieleen rakeisia kuvia valtavista pommikoneista ilmakehän rajamailla, ja tuhansista pommeista tippumassa ja lopulta iskeytymässä maahan. Jos ”ambient” musiikin on tarkoitus rakentaa visuaalista kuvastoa, on tämä ”intro” tyhjentävin esitys tästä. (Täytyy myös huomauttaa, että Godspeedin monimuotoinen musiikki ei jää ”vain” ambientin piiriin).

3. “Sister Ray” (Live) – The Velvet Underground.

Intron kesto: 2:29.

Albumilta “Wild Side of the Street” (bootleg). Boston, “Tea Party”, 15.11.1969.

Tämä on ilmeisesti se legendaarinen versio “Sister Raystä”, joka tekee Velvet Undergroundista oman aikansa “rankimman bändin” – soundinsa puolesta, ehkä sisällönkin. Syy miksi tämä ei ole kakkosena on sen huono laatu (bootleg). Jos tätä pystyisi tykittämään täydellä teholla kajareista ja laatu olisi edes muutaman pykälän verran parempi, lähentelisi se karnevaalisessa sekasortoisuudessa ja psykedeelisen vapaamuotoisessa ilottelussaan Hendrixin taiturointia. Velveteillä on monia muitakin loistavia ”introja”, mutta tämä saattaa yhyttää heidän populaarimusiikin ”muodon” ja ”sisällön” haastamisen (ja tuhoamisen) oivallisesti.

2. “Open up and Bleed” (Live) – Iggy Pop & The Stooges.

Intron kesto: 1:44.

Albumilta “Metallic K.O. 2xcd”. Detroit, Michigan Palace, 6.10.1973.

Heikko bootleg-laatuinen äänitys saa raidassa aikaan majesteettisen pauhun, aivan kuin valtava myrsky pauhaisi jossain lähistöllä. Heroiininkatkuisia hitaita sydämenlyöntejä muistuttavat rummuniskut sekoitettuna ”ylevään” ja yksinkertaiseen melodiaan. Iggy Pop: ”…shes’s up your ass…” (tämä on vastaus juuri äskettäin käytyyn keskusteluun jonkun ”katsojan” kanssa [joka on paikalla naisen kanssa], joka ei ilmeisesti juurikaan arvosta heidän musiikkiaan). Hidas ja valtava pauhu jatkuu hetken, kunnes liian korkealla miksattu huuliharppu iskee kuin ”avaava terä”, jonka jälkeen Iggy jatkaa: "Turn my mike off...Let's give all the people to chance - all people that hate the Stooges chance to clap - Who hate the Stooges out there? “ [taputuksia] “We don't hate you, we don't even care...". Kuten Stoogesista on usein sanottu, näin “raaka” musiikki ei kaipaa parempaa äänenlaatua, sen kuuluu tulla amatöörimäisesti soitettuina paskoista vahvistimista. Enkä tarkoita tässä ”kuulua” mitenkään ”laskelmoidusti” ”hei me tehdään punkbändi, soundin pitää olla tällästä”, vaan Iggy ja kumppanit ovat sellaisia, siinä se. Tämä on se seikka mikä on ollut suurelle osalle ns. muusikoista vaikea asia ymmärtää (kuten myös se, että itsensä viiltely ja huumeiden vetäminen lavalla, ja elämän ja musiikin fuusio eivät ole ”genrejuttuja”, valintoja).

Samainen levy tarjoaa myös lisää ”introhelmiä”, mm. ”Cock in my pocket” kappale alkaa Iggyn rääynnällä: ”This next selection, I’m proud to present, was cowritten by my mother and it’s titled ’I got my cock in my pocket’ – a one, two – fuck you pricks!”. “Head on” kappale saattelee laukkaavan bassoriffin säestyksellä Iggyn antaumuksellista avautumista: "The day I don't see your eyes, is the day I'm gonna die...I need your eyes!...or I'm gonna die...Listen...I think I hear it comin'" jne. “Rich bitch” kappaleeseen en edes viitsi tässä mennä.

1. ”Hey Joe” (Live) - Jimi Hendrix.

Intron kesto: 1:40.

Albumilta Live at Winterland (2 cd). 12.10.1968.

Winterlandin keikan järkyttävä aaltomainen pauhu, joka kuvastaa hyvin sitä sekopäistä mielentilaa, mikä “Joen” on vallannut. Tällä ei toisaalta ole niinkään merkitystä vaan enemmänkin sillä yhdellä ”nuotilla”, jonka Hendrix jättää roikkumaan ”hetkeksi liian pitkään” (n.1:08 kohdalla). Se on ajan pysäyttävä hetki, aivan kuin Hendrix olisi halunnut hetken seurata katsojia, nähdä heidän ilmeensä pitäessään jännitystä yllä - hän on shamaanimainen, taivaan kannelle visuaalisia ääniraitoja loihtiva peto. Tässä yhdessä äänessä, nuotissa, joka roikkuu ilmassa pitkän tovin, on jotain mystistä, ihmisiä yhdistävää laatua - ja muuta, jota vain taide voi kuvata. Ja niin, mitä kovemmin se tulee ulos kajareista sen parempi!

Muita kovia introja:

The Doors - The End
Rolling Stones - Sympathy For The Devil, Street Fighting Man, Honky Tonky Woman, Gimme Shelter
Rory Gallagher - Million Miles Away (Irish Tour versio)
Jimi Hendrix - All Along The Watchtower, Voodo Child (slight return)
Godspeed You! Black Emperor - "Storm"
King Crimson - 21st Century Schizoid Man
Iggy Pop - Lust For Life, The Passenger
Metallica - Orion, Fade To black, Welcome home (sanitarium)
Monks - Blast off!
The Stooges - I Wanna Be Your Dog
Led Zeppelin - Whole Lotta Love, Kashmir
The Who - Baba O'riley
David Bowie - Moonage Daydream
AC/DC - Thunderstruck
Deep Purple - Smoke on the water