Matkalla jonnekin tai sieltä pois
katosin katukivien väliin
kaiken muun luo
mikä on unohdettu roskaksi
Unohduin kuuntelemaan askelia
ja kävelin itseni eksyksiin
niin henkihieveriin
että suunnat sumenivat silmissäni
En hukannut mitään
jotenkin kaikki vain katosi
haihtui katupölyksi
ja vieraiksi kasvoiksi
Enkä ole unohtanut mitään
asiat vain muuttuvat
jäävät kivitalojen varjoon
ja autojen alle
Ehkä en ole edes eksynyt
en vain tiedä
miten löydän pois
tai mihin toivon pääseväni
(Jimir, huhtik. 2012)
Hienoa, tuon voisi laittaa huoneentaulukseen.
VastaaPoista