"Jokainen on laulun arvoinen, toiset vaan enemmän kuin toiset"

Ostinpa eräänä päivänä, josta ei muutenkaan jäänyt juuri järkeviä muistoja, Hymy-lehden elokuun numeron. Vaikka kyseisessä läpyskässä riittäisi huomautettavaa vähintään yhtä paksun painotuotteen verran, keskityn nyt dissektoimaan sivua, jonka takia koko lehteen koskin: Timo Soinin ensimmäistä kolumnia tässä julkaisussa.
Kolumnissaan "Jytkyn synty" Soini selittää Perussuomalaisten vaalivoittoa siltä varalta, etteivät puoluetta äänestäneet tiedä, mikä heihin meni. Toden totta: kolumnin luettuani ymmärrän paremmin, miksi näin pääsi käymään. Oikeutusta tai arvoa se ei persuleveilylle tuo, ellei sitten usko "virheistä oppii" -hokemaan.

Timo Soini nimeää vaalivoiton syiksi mielipiteet ja uskalluksen sanoa ne. Olen Soinin kanssa samaa mieltä siitä, että jokaisella tulee olla oma mielipide. Sen sijaan en tue väittämää, että jokainen mielipide on yhtä hyvä.
Soinin mukaan oikeaa mielipidettä ei ole. Ei varmaan olekaan, jos kaikki mielipiteet ovat yksiulotteisia julkilausumia, kuten esimerkiksi "Timo Soini on tyhmä". Tämä mielipide kuitenkin jää loputtomaan juupas-eipäs -suohon, ellei sille tuoda mitään tukea. Tällaisista välineistä moni ei tunnu kuulleenkaan - niiden nimi on perustelut. Niitäkin on hyviä ja huonoja, mistä räpätän lisää muutamaa tupakkataukoa myöhemmin.
Perustelemalla saadaan sorvattua jo vähän tukevampi väite, tähän tyyliin: "Timo Soini on tyhmä, koska hänen väitteistään puuttuvat perustelut ja hän puhuu läpiä päähänsä". Mikäli perustelut halutaan todistaa, voidaan palata Hymyssä julkaistuun kolumniin.

"Kaikki Perussuomalaisia äänestäneet eivät ole asioista samaa mieltä. Ei pidäkään olla", kirjoittaa Timo Soini. Kansa siis äänesti siltä pohjalta, että heillä on mielipide. Hyvähyvä. Jos vain olisi jaksettu miettiä vielä sitä, mikä se mielipide on ja mitä sen pohjalta kannattaa tehdä, sekä kenties lukea hieman vaikkapa vaalijulisteita, olisi ehkä huomattu, että on muitakin puolueita - sellaisia, jotka ajavat juuri sinun kannattamaasi mielipidettä.
Soini siis tunnustaa ylpeästi johtavansa puoluetta, jonka jäsenet eivät tiedä, mihin soppaan ovat lusikkansa ja kansansa tulevaisuuden pistäneet. Heillä ei ole yhteistä mielipidettä eikä siis arvomaailmaa, jonka pohjalta toimia. Suomalaiset ovat äänestäneet puoluetta, jolla, kuten heilläkin, on halu sanoa jotain, mutta eivät ole välittäneet, mitä puolue heidän äänestyksensä oikeuttamana, heidän suullaan, sanoo. Kunhan tulee kunnon mekkala.

Vaikka mielipide olisikin yhteinen ja perusteltu, on myös hyviä ja huonoja perusteluja. Maalaisjärki eli "minusta nyt vaan tuntuu siltä" -tyylinen argumentointi ei pärjää pitkälle, jos eriävän mielipiteen edustajilla on esittää asiantuntijan kommentteja tai tutkimuksia. Myöskään "näin on aina tehty" ei ole hyvä perustelu, jos uudella luudalla olisi todistettavia hyötyjä. Ja ei, nykyaikaisen valtion päätöksiä ei voi oikeuttaa myöskään 2000 vuotta vanhalla kirjalla sillä perusteella, että näin siellä silloin oli aina tehty tai olisi ainakin pitänyt tehdä.

Yhtäkään faktaan pohjautuvaa, perusteltua mielipidettä en Perussuomalaisten vaalikampanjassa tai hallitusohjelmassa nähnyt. Siksipä kai niissä piireissä ei ole oikeaan mielipiteeseen törmättykään.
Kyynisellä jännityksellä voimme jäädä katsomaan, mitä eduskunnassa saadaan aikaan nyt, kun siellä vihdoin on puolue, jolla on mielipide - vaikkakaan kukaan ei oikein tiedä, mikä se mielipide on.


Otsikko on Maj Karman Kauniit Kuvat -yhtyeen kappaleesta Attentaatti.